Hmm.. Aloittaminen on aina niin vaikeata. Suurimpana tunteena elämässä seuraa tunne, että ”Turhaan yrität, tajua jo, olet LUUSERI isolla L:kirjaimella.”
Päätin luoda tämän blogin vähän niin kuin ”päiväkirjaksi” jonka avulla voisin kehittää itseäni ihmisenä ja erkaantua menneisyydessä pyörimisestä. Tulen käsittelemään blogissa avoimesti erilaisia traumoja joita olen kohdannut elämässäni ja kuinka olen niistä selvinnyt.
Nopeasti elämän kertani on: Olen 22-vuotias nuori nainen. Isäni oli alkoholisti, narkomaani joka raitistui viinasta, mutta oli sekakäyttäjä. Isäni kuoli parivuotta sitten marraskuussa. Kuolinsyynä lääkkeiden yliannostus. Äitini ei ole koskaan voinut huolehtia minusta henkisellä tasolla. Hän ei pitänyt minua koskaan sylissä tai sanot rakastavansa. Hän ei ole koskaan voinut kohdata minua ja minun ongelmia. Ilman, että minua olisi väheksytty ja lytätty itsetuntoni lattianrakoon. Olen yrittänyt välttää vanhempien virheet elämässä ja valita eripolkuja, mutta haparoivin askelin olen kulkenut elämääni sumuisen masennusverhon alla.. Sekaantuen viinan huuruiseen maailmaan ja väärin ihmissuhteisiin hakiessani hyväksyntää ja rakkautta..
Mutta Tervetuloa seuramaan ”päiväkirjaani”
<3:llä NarkkarinTytär
Yksi ajatus koskien aihetta “PäIvÄkIrJA..”